Frigg
Petri Prauda, Alina Kivivuori, Esko Järvelä, Tero Hyväluoma, Juho Kivivuori & Topi Korhonen

Uusi vuosituhat ottaa ensihenkäyksiään, hulina ja hössötys laantuu hiljalleen eikä maailma loppunutkaan! Helmikuussa 2000 joukko teini-ikäisiä kansanmusiikkientusiasteja sulkeutuu viikonlopuksi Kaustisen Pelimannitaloon – suomalaisen kansanmusiikin sydämeen. Viulut soivat, musiikilliset ajatukset lentelevät, uusia kappaleita opetellaan valtavalla vimmalla, aito intohimo pohjoismaiseen perinnemusiikkiin hehkuu, kuuluu ja näkyy! Äänitetään ensimmäiset demonauhat ja suunnitellaan tulevaa. Ryhmä alkaa kutsua itseään nimellä Frigg.
Yhtyeen kokoonpano vakiintuu neljän viulun, kielisoitinten ja kontrabasson yhdistelmäksi. Keväällä 2002 ensimmäinen levy julkaistaan ja Frigg-yhtyeen nimi alkaa nousta pohjoismaisen kansanmusiikkiväen puheenaiheeksi yhä useammin. Pohjola kutistuu äkkiä ja Euroopan kansanmusiikkitapahtumat tulevat yhtyeelle nopeasti tutuiksi.
Yhtyeen vauhti kiihtyy ja nälkä kasvaa syödessä, musiikki elää ja ottaa uusia suuntia ja vivahteita: yleisö ihastelee yhtyeen kykyä viedä kuulijat samalla keikalla perisuomalaisen polskan, bluegrassin ja balkanrytmien kautta jopa taidemusiikillisiin sfääreihin; ikään kuin lavalla vierailisi samalla keikalla useita eri kokoonpanoja! Tiukka yhteissoitto ja riemukkaan välitön lavaolemus purevat. Frigg kykenee maalaamaan keikoistaan maisemallisia kokonaisuuksia tarjoten kuulijoilleen irtiottoa maailman harmaudesta.
Frigg vierailee BBC:n kutsusta WOMAD-festivaalilla, vierailee Borneon sademetsissä Rainforest World Music Festivalilla, kiertää Japanissa ja Australiassa. Bluegrass-vaikutteita pursuava pohjoismainen folk-iloittelu uppoaa hienosti Pohjois-Amerikassa ja osavaltio toisensa jälkeen saa kokea Frigg-vyöryn vaikutukset. Kirsikkana kakun päällä yhtye kutsutaan esiintymään Telluride Bluegrass Festivalille maailman roots-musiikin valioiden joukkoon. Omien konserttiensa ohessa yhtye toteuttaa useita näyttäviä projekteja yhdessä sinfoniaorkestereiden, kuorojen ja puhallinyhtyeiden kanssa. Uutta musiikkia julkaistaan tasaiseen tahtiin, levyt nousevat toistuvasti esiin fRootsin, Songlinesin, Rhythms.au:n sekä lukuisien muiden maailmanmusiikkiportaalien parhaiden levyjen listauksissa ja ylistävissä levyarvioissa.
Kaksi vuosikymmentä, kymmenen levyä, noin tuhat keikkaa kolmessakymmenessä maassa ja kymmeniätuhansia kilometrejä myöhemmin tuo sama intohimo kytee yhä. Jo käsitteeksi muodostuneen viulusoundin ja vastustamattomasti puskevan kielisoitinten helinän sekä kontrabasson sykkeen hypnoottinen yhdistelmä luo edelleen uomiaan kuin hiljalleen lipuva keväinen tunturipuro, jonka alkulähteet ovat tarkalleen tiedossa.